Jokin kumma on iskeny muhun. Liekö se, että viimeaikoina ollu kaloritarjonta aika heikkoa, vai enkö oo juonu tarpeeks vettä vai mikä. Aamun lenkki koirien kanssa meni ihan hyvin, aamupalaksi söin ruisleivän (keittokinkkuviipaleen, paprikaviipaleiden ja parin kirsikkatomaatin kera). Päivällä väsytti kuitenkin niin ankarasti, että nukuin kolme ja puoli tuntia, vaikka olisi pitänyt tehdä töitä. Selkä edelleen ihan  vietävän jumissa.

 

Illalla lähdin zumbaamaan, mutta niin rytmitaju kuin tasapainokin olivat aivan totaalisen kateissa. Joo, myönnetään, koreografiat olivat kyllä vaihtuneet, mutta siitä huolimatta ei oo mulle ihan normaalia, että meinaan lentää naamalleni ihan normikoreografiaa tehdessä. Kaikki hyppyosuudet oli pakko kuitata "vähän sinnepäin"-liikkeillä, kun ei vaan kyennyt tekemään perässä. Onneksi tunnilla oli mukana muutama untuvikko ja olin itse takimmaisessa kulmassa, joten eipä minua kukaan sieltä varmaankaan bongannut... Yritin juoda tarpeeksi vettä, mutta silti huimasi koko ajan.

 

Väliin jäävän puoli tuntia hörpin vettä, venyttelin ja poljin crosstraineria matalalla sykkeellä. Body Balanceen mennessä olinkin sitten jo ihan naatti, mutta pakko oli yrittää, en sentään kehdannut poiskaan jäädä varatulta tunnilta, kun kuitenkin olin paikan päälle asti vaivautunut tulemaan. Alun Aurinkotervehdykset ja soturiasennot olivat ihan tuskaa. Ylipäätään kaikki polvia ja reisilihaksia rasittava tuntui ihan kauhealta. Itku meinasi aikuiselta naiselta päästä. En enää muista, mistä liikkeestä oli kyse, mutta pää oli jotensakin kuitenkin alaspäin. Sitten noustessani ylös pimeni ihan totaalisesti ja rysähdin vasten salin takaseinää. Onneksi kukaan ei tainnut huomata, kun olin taas sopivasti hieman kaikkien muiden takana. Helpotin kyllä aika paljon monessakin liikkeessä, mutta vastapainoksi tein sitten pilatesosuuden vatsalihasliikkeet (joita normaalisti vihaan yli kaiken) ihan överitosissani (saaden siitä palkakseni kipeän niskan...). 

 

Noh. Saa nyt nähdä, tuleeko tästä mitään. Koska salillani sattuu olemaan mukavasti nyt tulevana lauantainakin Zumbaa ja Body Balancea, varasin itselleni paikan molemmille tunneille. Mies varmasti tykkää taas hyvää, kun joutuu samalla viikolla ajamaan mut neljänä päivänä salille (varsinkin, kun itse on käynyt siellä viimeksi kolmisen viikkoa sitten...), mutta yritän nyt korvata tapasyömisen (siis sen älyttömän ällöttävän telkkarin edessä mussuttamisen) tapaliikkumisella. Vanhoista tavoista on vain niin vaikea päästä eroon. 

 

Mies lämmitti äsken itselleen kaupan eineslihapiirakoita... Ei jaksanut syödä viimeistä, ja sorruin. Mutta huomasin kyllä sitten, että tämä oli viimeinen kerta - EIHÄN SE MOSKA EDES MAISTU HYVÄLLE!!! Kaupasta ostin ruisleipää, kinkkua ja tomaatteja. Tomaatit ovat herkkua. Herkuttelin sitten parilla voileivällä iltani iloksi. Pari suklaapatukkaakin meni sen siliän tien, mutta pakko se on välillä elämästä nauttiakin. Ja suklaansyöntihän ei ole kiellettyä omassa ruokavaliossani "nirppauksessa". Nirsoilen, ja syön siis vain sitä, mistä oikeasti pidän - siis kasviksia, lihaa, hedelmiä, kanaa, kalaa, suklaata, ruisleipää, juureksia. Ei paha, vai mitä? Eri asia tietysti on, jos on perso vaalealle leivälle, pastalle, pullalle ja leivoksille - mutta minä en ole. 

 

Ai niin, törmäsin kaupassa lapsuudenaikaiseen herkkuuni - rusinoihin. Pakko oli ostaa. Mistähän löytäisi kuivattuja mustikoita? Mustikat ovat varsinaista superruokaa ja lisäksi herkkuani. Tänä vuonna aion lähteä itse metsään poimimaan omat mustikkani - aivan kuten lapsena.

 

 

Mutta nyt lähden käyttämään koirat yöpisulla ja sitten nukkumaan. Huomenna on tämän viikon ainoa koulupäivä.

 

<3